Tällä sivulla ohjeistetaan peliin sopivasta pukeutumisesta ja tarvittavista varusteista. Yleisohjeiden jälkeen löydät tarkempia tietoja sopivista materiaaleista ja vaatekappaleista.
Yleisesti
Jokainen osallistuja tarvitsee keskiaikaan sopivan elävöitysasun. Peliin ei voi osallistua teatteri- tai naamiaisasussa. Elävöitysasu on keskiaikaisiin lähteisiin perustuva sekä pääosin aikakautisista materiaaleista tehty, ja siinä on mahdollista olla ja liikkua koko pelin ajan, osalla hahmoista myös maastossa.
Kaikkien asun kerrosten ei tarvitse olla autenttisia: näkyvien vaatteiden alla saa pitää moderneja vaatteita. Kannustamme kuitenkin käyttämään myös näkyvien kerrosten alla historiallisesti autenttisia vaatekappaleita.
Suurin osa pelin hahmoista on joko maalaisia tai matkantekijöitä, joten pelissä kannattaa suosia yksinkertaisia vaatteita ja varusteita. Erityisen hienoja tai muodikkaita vaatteita ei tarvitse olla. Vaatteet voivat olla myös vanhemmilta aikakausilta, joten yksinkertaiset viikinki- ja rautakausimekot ja -paidat käyvät peliin myös. Muutamat hahmot voivat näyttää asemaansa ja varallisuuttaan pukeutumisella. Joidenkin sotilashahmojen pelaajat tarvitsevat myös keskiaikaisen mallin mukaan tehtyjä suojavarusteita ja aseita.
Kengiksi kannattaa valita keskiajan tai rautakauden mallin mukaan tehdyt kääntökengät tai yhdestä nahkapalasta tehdyt jalkineet, kurpposet eli ns. karjalanpiirakat. Myös neutraalin väriset, keskiaikaisia nahkakenkiä muistuttavat modernit kengät sopivat peliin. Saappaita käytettiin keskiajalla harvoin. Kengän täytyy sopia ulkona liikkumiseen, osalla hahmoista myös maastoon.
Peliä ennen järjestetään käsityötapaamisia sekä pelin puolesta että osana Harmaasusien normaalia toimintaa. Näissä saat tarkempia vinkkejä vaatteiden ja varusteiden valmistamisesta. Toisilta pelaajilta, Harmaasusien jäseniltä sekä muilta harrastajilta kannattaa hyvissä ajoin kysellä varusteita lainaan. Pelinjohdolta voi myös vuokrata sopivat varusteet erillistä korvausta vastaan.
Keskiaikahenkisiä valmisvaatteita ei lähtökohtaisesti kannata ostaa: ne on yleensä tehty huonoista materiaaleista ja väärillä kaavoilla, joten ne eivät toimi elävöityskäytössä.
Värit ja materiaalit
Keskiaika oli värikkäämpää aikaa kuin mitä moderni populaarikulttuuri antaa ymmärtää. Värikkäitä vaatteita suosittiin, jos niihin oli varaa. Värjääminen vaati aikaa ja ammattitaitoa, ulkomaalaisten väriaineiden kohdalla myös rahaa. Kirkkaat ja tummat värit olivat eräs tapa osoittaa vaurautta ja yhteiskunnallista asemaa. Vaaleammat sävyt taas saatiin aikaiseksi halvemmalla.
Keskiajalla värjättiin lähinnä villaa, sillä väriaineet tarttuvat eläinkuituihin paremmin kuin kasvikuituihin, kuten pellavaan. Myös kallista tuontisilkkiä värjättiin.
Halvin villakangas oli lampaanväristä eli erisävyistä valkoista, harmaata, ruskeaa tai luonnonmustaa. Luonnonväreillä värjäämällä kankaaseen saatiin esimerkiksi keltaista, vihreää, ruskeaa ja punaista. Kalleimpia ja harvinaisimpia värejä olivat sininen sekä purppura, joiden värjääminen vaati kalliita tuontiaineita ja erityisosaamista. Mustaa väriä ei keskiajalla juurikaan käytetty, sillä mustaksi värjääminen vaatii suuria määriä väriainetta. Luonnonmustalla lampaalla voi toki päästä lähelle sitä, mutta keskiajan ihminen suosi pukeutumisessaan värejä.
Keskiajalla pukeuduttiin lähinnä villaan ja pellavaan (tai hamppuun). Pellavasta valmistettiin alusvaatteita (mekot, paidat, kalsarit), esiliinoja, huntuja ja myssyjä, eli vaatteita, jotka olivat lähimpänä ihoa tai joita piti pestä usein. Villasta tehtiin kaikkea muuta, esimerkiksi mekkoja, paitoja, hattuja, huppuja, sukkia ja viittoja. Villa lämmittää tehokkaasti ja toisaalta hengittää kuumalla. Puuvilla oli keskiajalla arvokas tuontimateriaali, jota käytettiin vain harvoin.
Myös elävöitysasussa kannattaa suosia villaa ja pellavaa. Pellavan sijasta voi käyttää myös puuvillaa tai näiden sekoitusta, vaikka pellavalla on pitkässä käytössä paremmat ominaisuudet. (Luonnon)valkoinen tai värjäämätön on molemmissa paras valinta.
Villakankaita on useita erilaisia: peliin paras on 100 % villakangas. Kankaassa voi olla näkyvä sidos (palttina tai toimikas), jolloin se esittää halvempaa kotitekoista kangasta. Myös vanutetut kankaat eli sarka ja verka, joissa sidos ei näy, olivat keskiajalla yleisesti käytössä. Villakankaan paksuus kannattaa valita käyttötarkoituksen mukaan.
Hyviä elävöityskankaita myyviä kauppoja ovat esimerkiksi:
- Osuuskunta Villapakka (kotimainen)
- Pellavamaailma (kotimainen)
- Medeltidsmode
- Historiska rum
- Handelsgillet
- Korps (huom! älä osta kierrätysvillaa, se nyppyyntyy käytössä)
- Woolsome
- Stoffdealer
Eurokankaasta ja muista kivijalka- tai nettikaupoista löytyy elävöityskäyttöön kelpaavia kankaita hyvin satunnaisesti. Monet villakankaat ovat liian paksuja tai sisältävät liikaa tekokuituja. Tekokuitu vähentää villan hengittävyyttä, jolloin se alkaa hiostaa. Elävöityskäytössä 100 % villa on myös turvallisuustekijä: tekokuitua sisältävät kankaat palavat helposti ja sulavat, joten vältä niiden kanssa avotulen läheisyyttä. Sopivan näköisiä kankaita voi kuitenkin löytää kivijalkakaupoista ja kirpputoreilta, ja niitä saa pelissä käyttää.
Handcrafted history -blogista löytyy suuntaa-antavia ohjeita siihen, paljonko eri vaatekappaleisiin kannattaa varata kangasta.
Elävöitysasun osat
Keskiaikainen asu koostuu seuraavista osista:
- alusvaatteet
- päällysvaatteet
- sukat
- vyö
- kengät
Lisäksi päähän tarvitaan joko huppu tai hattu, naishahmoille myös huntu/liina.
Ommella saa joko käsin tai koneella. Näkyvät osat kannattaa kuitenkin huolitella käsin. Ohjeita käsinompeluun saat esimerkiksi Neulakosta.
Erittäin hyvä kokonaisuus mieshahmolle on Ruotsista 1300-luvun puolivälistä säilynyt Bockstenin miehen asu. Se koostuu villaisesta mekosta, ommelluista lahkeista, jalkaräteistä, puoliympyräviitasta ja häntähupusta. Miehellä oli myös kapea nahkavyö ja nahkaiset kääntökengät. Bockstenin miehen alusvaatteet eivät ole säilyneet, mutta todennäköisesti hänellä oli pellavainen aluspaita ja jonkinlaiset alushousut.
Alusvaatteet
Kuten aiemmin todettua, alusvaatteina saa pelissä käyttää myös moderneja alusvaatteita ja -paitoja. Jos kuitenkin haluat autenttiseman ratkaisun, alimmaiseksi kannattaa pukea pellavasta tai hampusta (myös puuvilla käy) valmistettu paita tai mekko. Miehen asussa paidan pituus asettuu takamuksen ja polven välille. Naisella mekon pituus on polvesta alaspäin, puolisääreen on käytännössä hyvä mitta. Liian pitkä helma kerää maasta kosteutta.
Paita ja mekko koostuu yksinkertaisista suorakulmioista ja kolmioista, kaavana voi käyttää esimerkiksi tätä. Lyhyessä miehen paidassa voi jättää etu- ja takakiilat pois, tarvittaessa myös sivukiilat, jos käyttäjä on suoralinjainen. Naisen pitkässä alusmekossa tarvitaan ainakin sivukiilat, jotta helman leveys riittää liikkumiseen.
Naiset eivät ennen modernia aikaa käyttäneet alushousuja, mutta pelissä saa toki olla modernit alushousut ja shortsit estämässä reisien hankautumista. Miehet käyttivät joko suorakulmaisesta kankaasta käärittyä lannevaatetta tai ommeltuja alushousuja. Bokserityyppiset lahkeelliset alushousut valmistuvat nekin suorakulmioista esimerkiksi tämän ohjeen mukaan.
Alusvaatteiden ei ollut keskiajalla tarkoitus näkyä. Kesäkuumalla ja hikoillessa tai märässä ja likaisessa työssä maalaiset ja matkalaiset voivat silti olla pellavissa, eivätkä pukeutumissäännöt olleet yhtä tiukkoja kuin paremmissa piireissä.
Päällysvaatteet
Pellavaisten (pelissä myös puuvilla käy) alusvaatteiden päälle puetaan villasta tehtyjä vaatteita. Kaikista yksinkertaisin ratkaisu on alusmekon tai -paidan kaavalla tehty villainen mekko. Tässä tekstissä “mekko” tarkoittaa niin miehen kuin naisenkin vaatekappaletta. Elävöityksessä ja larpeissa miehen mekkoa kutsutaan joskus tunikaksi.
Vaikka miehen paita olisi kovin lyhyt, kannattaa villamekon ulottua polveen tai ainakin puolireiteen. Naisella sopiva pituus on nilkkaan tai vähän yli. Pituudessa kannattaa huomioida se, että vyön käyttö nostaa helmaa ylemmäs, ja liian pitkää helmaa voi myös lyhentää nostamalla kangasta vyön yli.
Yksinkertaisissa maalais- ja matkavaatteissa voi käyttää aluspaidan kaavan mukaista kainalotilkkua, tai tehdä keskiaikaisen istutetun hihan. Tähän liittyviä ohjeita löytyy esimerkiksi Neulakosta. Handcrafted history -blogissa on myös perusmekon tai -paidan ohje, jossa istutettu hiha kootaan kahdesta kappaleesta. 1300-luvun jälkipuoliskolla sekä miesten että naisten vaatteissa tulivat muotiin tiukaksi istutetut vaatteet sekä koristeelliset napitukset, joten muodikkailla hahmoilla voi olla myös tällaisia. Toisaalta myös väljiä mekkoja käytettiin (yksi esimerkki Recreating history -blogin Andrealta, ja 1200-lukulaisen mekon ennallistus Pistoksissa-blogissa. Handcrafted historyn ohjeissa on ompelu- ja kaavaohjeita sekä ohje kiilan ompelusta.).
1300-luvun vaatteissa ei ole vyötärösaumaa miehillä eikä naisilla, eikä erillisiä hameita vielä käytetä. Vyötärösaumalliset mekot yleistyvät 1400-luvun jälkipuoliskolla, ja irtohame tulee vasta 1500-luvun alussa käyttöön.
Mekkoja saatettiin pukea useita päällekäin, ja naisen asuun voi kuulua myös lyhythihainen tai hihaton päällysmekko. 1300-luvun puolivälissä suosittu hihaton mekko, ns. helvetinikkunamekko, jonka hiha-aukot ulottuivat lantiolle asti, on erittäin epäkäytännöllinen matkavaate. Hihattomassa päällysmekossa kannattaa suosia pieniä kädenteitä.
Villamekon päällä voi pitää viittaa tai takkia, jos elokuussa onkin kylmä. Viitta voi olla suorakulmainen, yksinkertaisella soljella tai neulalla kiinnitettävä, tai puoliympyrästä täysympyrään ulottuva. Napitettavia takkeja käyttivät sekä miehet että naiset, ja niitä on löytynyt esimerkiksi Herjolfsnesin asuinpaikalta 1400-luvun Grönlannista (tässä Mervi Pasasen tekemät takit yksi ja kaksi). Handcrafted history -blogin takki perustuu 1400-luvun kuvalähteisiin, mutta yksinkertainen takki sopii myös edellisen vuosisadan loppuun. Miehellä napitettava takki voi korvata villaisen mekon.
Sukat ja kengät
Keskiajalla käytettiin yleisesti villakankaasta ommeltuja sukkia tai lahkeita. Miehellä lahkeet tai sukat korvasivat housut, ja ne kiinnitettiin vyötärölle vaatteiden alla pidettävän vyön avulla. Naisten sukat olivat polvimittaisia ja ne kiinnitettiin sukkanauhalla, joka saattoi olla kudottu tai palmikoitu villanauha, ohut soljellinen nahkavyö, tai paremman puutteessa narukin. Myös miehet saattoivat käyttää pitkien sukkien kanssa polven alle kiinnitettävää sukkanauhaa. Neulakosta ja Handcrafted History -blogista löytyy ohjeita sukan kaavoitukseen ja ompeluun.
Kangassukkien lisäksi tai sijasta voi käyttää myös neulakinnastekniikalla tehtyjä sukkia tai lisälämmikkeenä moderneja neulottuja, neutraalin värisiä sukkia. Etenkin maalaishahmot voivat käyttää myös rautakaudelta tuttuja säärikääreitä. Kaikille hahmoille sopivat Bockstenin miehen käyttämät jalkarätit.
Keskiaikaiset kengät ovat yksinkertaisia nahkatossuja, jotka on valmistettu ompelemalla ne nurinpäin ja kääntämällä. Nahka oli yleensä värjäämätöntä (parkitsemisesta ja rasvaamisesta riippuen erilaisia ruskean sävyjä), mutta hienot kengät saatettiin myös värjätä punaisiksi tai mustiksi. Kenkä voi olla jalkapöydästä avoin solkikenkä, umpinainen pikkukenkä tai nilkan peittävä, korkeampi malli. Suomen Turusta löydettyjä keskiaikaisia kenkiä voi tutkailla Janne Harjulan väitöskirjasta, joka löytyy vapaasti netistä. Vastaavia kenkiä voi valmistaa itse tai tilata ulkomaalaisista nettikaupoista.
Kotimaisella Keskiaikapuodilla on valikoimissaan muutama keskiaikainen kenkämalli, joiden rakenne on moderni (esim. tämä, tämä,tämä ja tämä). Saksalaisella Vehi Mercatuksella on myös useita kenkämalleja, joista osaa saa myös nahkapohjalla. Pelissä voi käyttää myös kumipohjaisia kenkiä.
Helpoin ja yksinkertaisin itse tehty kenkä on kurpponen, jossa kokonaisen nahkapalan reuna kurotaan jalan ympärille nauhalla tai nyörillä. Näitä löytyy myös Turun aineistosta useita.
Vyö
Paras vyö on kapea nahkavyö yksinkertaisella soljella. Myös kudottua lautanauhaa voi käyttää, vaikka niiden käyttö vähenikin keskiajalle tultaessa. Vyötä pidetään mekon päällä. Siihen voi kiinnittää puukon ja pienen kukkaron, mutta kovin paljoa tavaraa vyöllä ei kannata pitää. Mieshahmot voivat pitää vyössä myös keskiaikaisen mallin mukaista nahkaista vyölaukkua (esimerkiksi Facebookissa esitelty tuore löytö Arbogasta).
Vyössä voi olla myös koristeniittejä: sopivia keskiaikamalleja myydään yleisesti.
Lisäksi mieshahmot tarvitsevat sukkien tai lahkeiden kiinnitykseen vaatteiden alle tulevan vyön, joka voi olla nahkainen tai villainen, kudottu tai punottu nyöri.
Päähineet
Keskiajalla käytettiin yleisesti kaikenlaisia hattuja, päähineitä ja huppuja. Niiden muodikkuus ja materiaali kertoi myös kantajastaan. Hyvin harvoin kuljettiin paljain päin, ja etenkään aikuisen naisen ei ollut sopivaa näyttäytyä ilman huntua. Nuoret tytöt ja naimattomat neidot saattoivat olla paljain päin, mutta hekin käyttivät usein päähineitä käytännön syistä.
Mieshahmoille yleisin peliin sopiva päähine on villakankaasta ommeltu myssy. Mahdollisia malleja on useita: esimerkiksi patalakki (ns. väinämöisenlakki, 4 tai 6 palaa, ei koristeraitoja), pillerihattu (ympyrä jossa suorakaiteen muotoinen reunus), tai “säkkimalli” (kaksi U:n muotoista kangaspalaa ommellaan yhteen ja suu vedetään päähän, pituutta ja asettelua muokkaamalla saa monenlaisia päähineitä).
Myös neulakinnastekniikalla tehty myssy on sopiva päähine.
Naisille yleisin päälaite on huntu tai huivi. Muodikkaita huntuja, joita keskiajan kuvalähteissä käyttivät myös maalaisnaiset, voi tutkailla esimerkiksi Neulakon ohjeesta. Hunnun alla on myssy tai alusliina. Monet elävöittäjät käyttävät ns. Pyhän Birgitan myssyä, jonka voi tehdä myös ilman alkuperäisen mallin välipitsiä (esim. Pistoksissa). Myssyn sopiva koko kannattaa testata sovituskappaleella. Alusmyssynä voi käyttää myös neliönmallista pientä huivia, joka kiinnitetään neuloilla tiukasti pään ympäri (ensin yhdeltä sivulta ja sitten vastakkaiselta). Alusmyssy tai -huntu muodostaa tukevan pohjan, johon muut huntulaitteet kiinnitetään.
Pelissä voi käyttää myös muulla tavalla päähän sidottua tai kiedottua huivia. Todennäköisesti monenlaiset ratkaisut olivat maaseudulla mahdollisia. Huivi tai huntu on kuitenkin yleensä värjäämätöntä tai valkaistua pellavaa.
Sekä miehet että naiset käyttivät yleisesti villasta ommeltuja hartiahuppuja, jotka suojaavat mukavasti niskaa. Hupun kanssa voi käyttää ja yleensä käytettiinkin myös muita päähineitä ja huntuja.
Erittäin yksinkertainen malli on yhdestä suorakulmiosta ja kahdesta neliöstä koostuva viikinkiaikainen Skjoldehamnin huppu. Keskiaikaversiossa neliöiden alakulmat voi pyöristää. Samalla kaavalla tehtyä pellavaista kukkelia käytettiin 1800-luvulla Itä-Suomessa kesähuppuna hyttysiä ja aurinkoa vastaan: tämä sopii maalaishahmoille oikein hyvin.
Muodikkaissa hupuissa oli pitkä ja kapea häntä, kuten Bockstenin miehellä (Huom! Nykytulkinnan mukaan hupussa oleva V:n muotoinen koriste ei olekaan hupusta, vaan ehkä pääntien vahvike. Neulakon ohje). Naisten hupuissa oli yleensä napitus edessä, jotta sen pystyi pukemaan hunnun päälle. Neulakon hihaluennosta löytyy ohje kankaasta tehtävään nappiin.
Myssyjen, huppujen ja huntujen lisäksi tai sijasta voi aurinkoisella ilmalla käyttää myös olkihattua.
Kirjallisuutta
Andersson, E. (2006). Kläderna och människan i medeltidens Sverige och Norge. Göteborgs universitet.
Crowfoot, E., Pritchard, F., & Staniland, K. (2006). Textiles and Clothing, c. 1150-c. 1450 (Vol. 4). Boydell Press.
Fransen, L., Nørgaard, A., & Østergård, E. (2011). Medieval garments reconstructed: Norse clothing patterns. Aarhus Universitetsforlag.
Nockert, M. (1997). Bockstensmannen och hans dräkt. Hallands länsmuseum.
Østergård, E. (2004). Woven into the earth: textiles from Norse Greenland. Aarhus Universitetsforlag.
Muut varusteet
Tarvitset peliin myös omat ruokailuvälineet (syvä lautanen, lusikka, juomakuppi, mieluusti myös syömäpuukko). Välineet voivat olla puisia tai keraamisia, yläluokkaisemmilla hahmoilla myös metallia. Lasinen juoma-astia olisi hahmoille liian hieno otettavaksi matkalle. Keraamisten astioiden malleja voi tutkia ja ostaa esimerkiksi Krohns krukmakerilta.
Astioita ja muita pelissä tarvittavia tavaroita voi säilyttää erilaisissa koreissa, säkeissä ja kasseissa. Kantovälineitä voi suunnitella esimerkiksi Exploring the Medieval Hunt -blogin ohjeilla. Myös Handcrafted History -blogissa on ohje yksinkertaiseen haarasäkkiin. Project Forlogin postaus käsittelee ns. leukalaukkuja viikinkiajalta keskiajalle, ja käytettyjen kuvalähteiden mukaiset yksinkertaiset keskiaikamallit sopivat peliin hyvin.
Pelipaikalla voi yöpyä modernein välinein, mutta jos haluat autenttisemman yöpymiskokemuksen, kannattaa varautua lampaantaljoilla ja villavilt(e)illä. Vilttiä voi käyttää myös viittana ja istuma-alustana.
Osalla hahmoista on myös keskiaikaisia aseita ja suojavarusteita, vaikka vitaliaanit menettävät haaksirikkoutuessaan näistä osan. Näidenkin varusteiden olisi hyvä sopia 1300-1400-luvun taitteeseen ja hahmon sotilaalliseen asemaan.